Älä pelkää minua. Enhän minäkään juokse karkuun, kun näen kasvosi. Päinvastoin. Katson niitä pitkään, katson niin syvälle kuin pystyn, mutta en vain enää näe samaa kuin ennen. Tuntuu, että kaikki on vain muuttunut liian nopeasti. Niin nopeasti, etten ehtinyt edes ymmärtää sitä. 

   Älä halveksi minua, vaikka en täytä kaikkia vaatimuksiasi. En vain kykene siihen. Ei siksi, että vaatimuksesi olisivat kohtuuttomia, eivät suinkaan. En vain ymmärrä kaikkea. Juoksen joka keskiviikko niin kovaa kuin pystyn lähimmän kukkulan huipulle. Aikani on parantunut joka viikko ja päivä päivältä tunnen itseni vahvemmaksi.

  Älä enää katso minua, jos tuon sinulle pahaa oloa. Sitä en suinkaan halua. Haluan vain, että pärjäät. Älä minusta huolehdi. Tärkeintä olet sinä. Kukat eivät enää loista. Ne ovat jo paleltuneet aikoja sitten. Syksy taisi tulla niillekin liian pian. Ainakin minulle se tuli. Miljan kasvot ovat muuten pehmeämmät kuin ennen.

   Älä kuuntele minua, jos se on sinulle vastenmielistä. Puhuminen vain kuuluu luonteeseeni. Olen yrittänyt oppia tavoille, mutta se ei käy helposti. Se vain on vaikeaa minulle. Ostin eilen palmun. Vain sellaisen pienen jukan, älä pelkää. Se seisoo asuntoni valoisimmassa nurkassa ja olen hoitanut sitä huolella joka päivä. 

   Älä edes muista minua, jos se tuo sinulle tuskaa. En minäkään yritä olla kaikkea. En vain pysty siihen. Sanoja sinulle, sanoja minulle, sanoja kultaisille muistoille. Sanoja kaikelle, joka merkitsee.